Miksi suomalaiset käyvät töissä?

Vaikka harvalle aamut ovat sitä herkullisinta ja pirteintä aikaa, herää suurin osa suomalaisista päivään jo varhain aamulla lähes jokaisena päivänä viikossa herätyskellonsa herättämänä. Vaikka nämä herätykset eivät olisikaan mieluisia, toistuvat ne kuitenkin päivästä toiseen jopa kymmenien vuosien ajan putkeen. Mikä saa ihmiset heräämään ani varhain ja menemään työpaikalleen useiksi tunneiksi päivässä, toisinaan jopa suurimmaksi osaksi hereilläoloaikaansa? Mikä saa ihmiset panostamaan töihinsä täysillä ja joskus jopa pyhittämään koko elämänsä töille?

Monelle motiivina palkka, toisille kutsumus

Syitä ihmisten töissä käymiselle on monia, mutta suurin osa mainitsee syyksi yksiselitteisesti palkan. Eläminen varsinkin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on kallista, ja kustannukset saattavat kuukausittainkin nousta tavattoman suuriksi. Vaikka hyvinvointivaltiomme tukeekin kansalaisiaan rahallisesti paljon paremmin kuin suurin osa maailman valtioista ja tuilla pystyy jopa elättämään itsensä, ei tukirahoilla kuitenkaan elellä herroiksi ja moni kaipaa elämältään enemmän. Taloudellinen vapaus on helpottava tunne, ja siihen voi päästä vain tekemällä töitä. Kuukausittain tilille kilahtava palkka saa jokaisen aamuherätyksen tuntumaan hieman vähemmän kivuliaalta, ja lopulta palkan voi käyttää itsensä hemmotteluun omana vapaa-aikanaan. Monelle tämä riittää mainiosti.

Toinen usein mainittu seikka töissä käymiselle on kutsumus. Mikäli töissä käyminen on mielekästä ja joka päivä on erilainen ja mielenkiintoinen, tulee töihin lähdettyä aamulla mieluisasti ja iloisin mielin. Kun tekee sellaista työtä, josta on aina haaveillut, ei työkään tunnu enää työltä. Monesti tällaisissa tapauksissa ihminen on valmis panostamaan töihinsä enemmän kuin täysillä, ja monissa tapauksissa käy niinkin, että ihminen antaa töille koko elämänsä. Usein mieluisa työ nimittäin sulautuu kuin varkain osaksi omaa arkea ja vapaa-aikaa, kun sitä ei enää ajattele työnä. Tällöin työt saattavat olla usein mielessä vapaa-aikanakin, ja kotona saattaa ajatella, että pääsisipä pian taas töihin. Toisaalta tällainen elämäntapa saattaa olla melko kuluttavaa, mikäli ei koskaan osaa nollata itseään täysin vapaalle. Joka tapauksessa on kuitenkin parempi, että ihminen nauttii tekemästään työstä ja tekee sen kunnolla kuin niin, että ihminen tekee inhoamaansa työtä pakotettuna vain siksi, että pysyy kiinni leivän syrjässä.